Hius ja sen rakenne

Hiuksen rakennusaineet

Hius on keratiinia eli sarveistuneista soluista muodostunutta, kuitumaista ainetta. Solujen väliaine eli hyaliini pitää keratiinisolut kiinni toisissaan ja sitoo vettä hiuksiin.

Hiuksen alkuaineet ovat vety, hiili, typpi, rikki ja happi.

Keratiini sisältää proteiinia, kysteiiniä eli rikkipitoista aminohappoa, melaniinia eli pigmenttihiukkasia, rasva-aineita sekä suoloja ja mineraaleja. Keratiini on kiinteää ja kovaa, se ei liukene veteen ja se imee vettä itseensä, turpoaa ja pehmenee, keratiini liukenee alkaliseen aineeseen.

Hiuksen keratinisoituminen

Hiuskarva kasvaa ja muodostuu karvatupen suojaamana. Se kulkee dermiksestä epidermiksen läpi ihon pintaan. Karvatuppi on 3-5 mm pitkä, se on kalvojen muodostama pussi, jonka seinämät muodostuvat epiteeli- ja sidekudoksesta, johon karvankohottajalihas ja talirauhanen ovat liittyneinä. Hiusnystyksi nimitetään karvatupen pohjaosaa, hius syntyy siitä jatkuvan solunjakautumisen seurauksena. Hiusnystyn pinta on muodostunut epidermiksen tyvisolukerroksen solujen kaltaisesta solukosta. Hiusnystyn yläosassa ovat melanosyytit, joista hiuksen väriaine muodostuu. Hiussuonisto on hiusnystyn sisällä, se kuljettaa ravinteikasta ja hapekasta verta soluille. Hauraat ja pehmeät Henlen ja Huxleyn kalvot ympäröivät hiusnystyä ja suojaavat ihonalaista osaa, hiusjuurta.

Hiuksen pyöre't ja pehmeät alkusolut muodostuvat hiusjuuressa hiusnystyn pinnalla. Hiusnysty tuottaa jatkuvasti uutta solukkoa, joka työntää jakaantuvaa solukkoa ylöspäin hiussipuliin. Solut litistyvät, menettävät tumansa ja muuttuvat pitkulaisiksi. Karva alkaa muodostua hiussipulissa. Sen mukaan, missä kohti hiusnystyä solu on syntynyt, se muuttuu pitkulaiseksi ja kovaksi kuitusoluksi tai levymäiseksi pinta-soluksi. Prosessia kutsutaan keratinisoitumiseksi.

Hiuksen ihonpäälliset kerrokset ovat suomu- eli pintakerros (kutikula), kuitukerros (kortex) ja ydinkerros (medulla). Suomukerros koostuu levymäisistä, hiusta kiertävistä, päällekkäisistä ja rosoreunaisista keraatiinikuiduista, jotka muodostavat hiuksen pinnan. Hiuksessa on noin 6-10 suomukerrosta riippuen hiuksen paksuudesta. Eniten suomukerroksia on paksussa hiuksessa. Suomukerros on läpikuultava ja väritön, sen pinta on likaa ja vettä hylkivä. Suomujen tiiviydestä riippuu hiuksen kiilto. Mitä vanhempi hius on, sitä rosoreunaisemmiksi suomut muuttuvat. Hius kuivuu mekaanisen rasituksen kuten harjaamisen, rautakäsittelyjen ja tupeerauksen myötä joka kuluttaa suomuisen pinnan rakennetta, liuottavat ja kuivattavat sitä tiiviisti yhdessä pitävää hyaliinia. Suomujen reunat  nousevat irti pinnastaan ja hius huokoistuu. Huokoistuneen hiuksen pinta ei heijasta tasaisesti valonsäteitä ja hius näyttää himmeältä ja huonokuntoiselta.



Kuitukerroksen keratiinisolut ovat putkimaisia kuitusoluja, joita hyaliini pitää koossa. Kuitusolu muodostuu suuresta joukosta makrosäikeitä, joista jokainen muodostuu itsensä ympärille kiertyneistä mikrofibrilleistä. Mikrofibrillit koostuvat protofibrilleistä. Yksi alkusäie on muodostunut kolmesta spiraalimaisesta molekyyliketjusta, jotka ovat koostuneet atomeista. Molekyyliketjuja liittävät toisiinsa poikittaiset rikkisillat. Kuitukerroksessa on melaniini (väripigmentit). Kuitukerroksen rakenne antaa hiukselle sen elastisuuden.

Kuitukerroksen keskellä on ydinkerros, se muodostuu tyhjistä onteloista. Ydinkerroksen merkitystä ei tunneta hyvin, mutta tiedetään että hyvin hennoista hiuksista se voi puuttua kokonaan. Ydin voi jatkua koko hiusvarren mitassa tai katketa ja alkaa uudelleen.





Hiusten elinkaari

1. Kasvuvaihe (angeenivaihe)



Hiuksen kasvuvaihe kestää noin 2-6 vuotta. Se lyhenee, kun ihminen ikääntyy. Solut jakaantuvat ja työntävät keratinisoituvia soluja karvatupessa ylöspäin. Uusi hius kasvaa kuukaudessa noin 1 cm. Nuorilla hiukset voivat kasvaa yli metrin pituisiksi. Hiusten kasvu on myös rotuominaisuus. Aasialaisilla ihmisillä hiukset saattavat kasvaa jopa kahden metrin mittaisiksi. Normaalisti 85-90% hiuksista on kasvuvaiheessa.



2. Siirtymävaihe, välivaihe, ylimenovaihe (katageenivaihe)

Siirtymävaihe on noin kaksi viikkoa, jonka aikana hiuksen kasvu loppuu solujen jakaantumisen loppumisen myötä. Karvatuppi supistuu, hius irtaantuu sille tärkeistä verisuonista ja ravinnonlähteistä. Hius ei vielä irtoa hiuspohjasta ilman mekaanista rasitusta. Noin prosentin verran hiuksista on 1-3 viikkoa kestävässä siirtymävaiheessa.

3. Lepovaihe (telogeenivaihe)

Lepovaihe kestää 2-4 kuukautta, sen aikana hius irtoaa hiuspohjasta. Lepovaiheen loppupuolella hiusnystystä kehittyy uusi hius ja hiuksen uusi kasvuvaihe alkaa. Lepovaiheessa on yhtäaikaisesti noin 10-15 prosenttia hiuksista.



Hiustenlähtö

Ihmisellä kasvaa keskimäärin noin 100 000 hiusta. Kasvutiheys on erilainen eri pään osissa, hiusrajoilla ja niskassa kasvutiheys on harvempi ja päälaella tiheämpi Normaalisti päivässä irtoaa noin 50-100 hiusta. Jos hiustenlähtö on runsas, se on merkki elinkaaressa olevasta häiriöstä. Häiriöitä voivat aiheuttaa sairaudet, heikentynyt yleiskunto, lääkitykset, stressi, mekaaninen vaikutus, raskaus ja elimistön tulehdukset. Joskus syy voi olla hormonaalinen muutos tai vuodenaikojen vaihtelut. Mekaanisen rasituksen yhteydessä ilmenee yleensä runsaammin hiustenlähtöä. Hilseily, tulehdukset, kilpirauhassairaudet tai sinkinpuute voivat aiheuttaa myös hiustenlähtöä ja kaljuuntumista. Niukka dieetti tai laihduttaminen saattaa aiheuttaa hiustenlähtöä.

Tilapäinen hiustenlähtö ilmenee harvenemisena tai lähtönä kauttaaltaan. Avuksi tilapäiseen hiuksenlähtöön on hiustenhoitosarjoja, jotka vilkastuttavat pintaverenkiertoa ja ylläpitävät normaaliflooraa. Kun hiustenlähtöä on jatkunut pitkään ja se ilmenee tietyllä alueella, puhutaan silloin kaljuuntumisesta. Tilapäistä hiustenlähtöä aiheuttaa mm. pälvikalju (alopecia areata), se on tulehduksellinen autoimmuunisairaus. Kaljuuntuneita alueita on epäsäännöllisesti, usein ne pysyvät kaljuina pitkään. Hiukset saattavat kasvaa yhtäkkiä takaisin. Pälvikaljua esiintyy 20-50-vuotiailla naisilla sekä miehillä. Tauti on yhteydessä atooppiseen yliherkkyyteen, perinnöllisyyteen ja laukaisevana tekijänä stressiin.

Perinnöllinen hiustenlähtö (androgeeninen alopecia), eli miespuolinen kaljuuntuminen on yleisin hiustenlähdön syy. Sen syynä on elimistön testosteronitason korkeus tai herkkyys haittavaikutuksille. Androgeeninen hiustenlähtö on tyypillistä valkoisilla ihmisroduilla ja se voi alkaa 12-40 vuotiaana. Hiusten kasvuvaihe lyhenee, hiuslaatu huononee, ohenee ja kasvu pysähtyy. Kaikilla terveillä miehillä on miessukuhormonituotantoa, mutta kaikki eivät kaljuunnu.

Kaljuuntumisen aiheuttaa miessukuhormoni, jonka vuoksi naisilla androgeeninen  kaljuuntuminen on harvinaisempaa ja yleensä antaa aiheen hormonitutkimuksille. Miehillä harveneminen alkaa päälaelta ja ohimolahdekkeista ja etenee siitä otsalle ja päälaelle. Naisilla hiusten harveneminen esiintyy hajanaisena päälaella keskijakauksen alueella. 

''Miestyyppinen kaljuuntuminen (alopecia androgenetica) alkaa ohimoilta tai päälaelta. Hiukset harventuvat hiljalleen niin, että lopulta koko päälaki on kalju.''